Pirkanmaanlsvjk- Pirkanmaanlsvjk
Markus Aarnio toi Suomeen Navy Sealsien sotaopit
Yliluutnantti Markus Aarnio lähti vuonna 1987 Yhdysvaltojen erikoisjoukkoihin hakemaan oppia Suomen merivoimille. 83-kiloinen mies laihtui vuoden kestäneessä koulutuksessa 59-kiloiseksi.
Markus Aarnio on Suomen ainoa Navy Seal -koulutuksen saanut sotilas.
Navy Seal on Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukko, joka on kuuluisa rankasta koulutuksestaan.
Seal on suomeksi hylje, mutta se on myös lyhenne sanoista sea, air, land: meri, ilma, maa. Viimeksi Navy Seal sai maailmanlaajuista julkisuutta, kun siihen kuuluneet sotilaat tappoivat terroristijohtaja Osama bin Ladenin Pakistanissa.
Mutta vuonna 1986 Navy Seal oli paljon tuntemattomampi.
Pääesikunnassa tehtiin suomalaista sotilashistoriaa 14. päivä marraskuuta vuonna 1986. Tuolloin päätettiin, että vastikään 27 vuotta täyttänyt yliluutnantti Markus Aarnio lähetetään Navy Seal -koulutukseen Yhdysvaltoihin.
”Silloinhan siitä kurssista ei juuri kukaan tiennyt paljon mitään. Siihen aikaan se oli hyvin salaista. Nykyään se on paljon julkisempaa”, Aarnio muistelee.
Aarnio mukaan hänen pääsynsä kurssille oli suomalaisten ja amerikkalaisten sotilaiden hyvien henkilösuhteiden ansiota. Suomen merivoimien komentaja ja Yhdysvaltain laivastoasiamies selvittivät, olisiko kurssille mahdollista ottaa ulkomaalainen.
Virallisen esittelyn mukaan koulutuksen kokonaispituus oli 42 viikkoa. Hintaa sille sai tulla korkeintaan 40 000 markkaa.
Siitä alkoi rääkki, joka pudotti 83-kiloisen suomalaissukeltajan painon 59 kiloon.
”Lähdin sinne hakemaan oppia, koska silloin suunniteltiin Suomen merivoimiin erikoisjoukkokoulutusta”, muistelee Aarnio.
”Toin sieltä opit Suomeen. Tein koulutussuunnitelmia ja mietin organisaatiota, jossa meni tietty aika. Sen jälkeen aloitettiin taistelusukeltajakoulutus uudella tavalla, ja Merivoimiin perustettiin erikoistoimintaosasto.”
Upinniemessä toimiva erikoistoimintaosasto on ammattisotilaista koostuva korkean valmiuden erikoisjoukko. Erikoisjoukkojen merkitys on korostunut Ukrainan sodan jälkimainingeissa. HS kertoo Puolustusvoimien erikoisjoukoista lauantain lehden jutussa.
Aarnio siirtyi tämän vuoden alussa reserviin Suomenlahden meripuolustusalueen komentajan tehtävästä. Kommodori evp. ei ole kuitenkaan eläkkeellä. Hän aloitti helmikuun alussa uuden työn Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Etelä-Suomen-piirin päällikkönä.
Aarnion pääsy Navy Seal -kurssille ei ollut hyvistä henkilösuhteista huolimatta ollut ihan ilmoitusasia. Puolustusvoimista olisi ollut muitakin halukkaita lähtijöitä.
Yhdysvalloista tuli ohje, minkälaiset testit halukkaille piti järjestää. Aarnio selvisi ykkösenä karsinnasta, joka sisälsi uintia, juoksua, lihaskuntotestejä, kielikokeen ja psykologisen testauksen.
Navy Seal -sotilaat erikoistuvat siirtymiseen vesitse ja vedessä.
Kun Aarnio valittiin, hän työskenteli kouluttajana Merivoimien sukeltajakurssilla Upinniemessä. Aarnio väittää, ettei hän ole mikään erityisen hyvä uimari. Hän harrasti kuitenkin useita urheilulajeja, kuten yleisurheilua ja judoa.
”Ei nykyäänkään tarvitse olla mikään huippu-uimari, eikä tarvitse olla aikaisempaa sukeltajakokemusta, kun pyrkii sukeltajakurssille. Siellä kyllä opetetaan uinnin ja sukeltamisen perusteista kaikki ihan alusta alkaen”, Aarnio sanoo.
”Silloin oli hyvä kunto ja halu haasteisiin.”
Aarnio itse oli hakeutunut sukeltajakurssille vasta Kadettikoulun jälkeen. Varusmiespalveluksensa hän oli suorittanut Merivoimissa Upinniemessä, ja upseerikokelasaika kului tykkivene Turunmaalla.
Navy Seal -kurssi numero 146 käynnistyi 21. päivänä tammikuuta 1987 Kaliforniassa.
Kurssi kesti jatkokoulutuksineen noin vuoden päivät, Aarnio kertoo.
”Ensi kokemukset olivat niin sanotusti jännittyneet, kun ei tiennyt oikein, mihin oli menossa”, Aarnio tunnustaa.
”Kukaan ei osannut etukäteen kertoa, mitä siellä tapahtuu ja millaista siellä tulee olemaan, mutta avoimin mielin menin.”
Koulutuspaikka oli San Diegon edustalla oleva Coronadon saari. Aarnio oli saanut selkeät ohjeet siitä, miten piti toimia.
”Amerikkalaiseen tyyliin täytettiin hirvittävä kasa lomakkeita ja papereita. Sen jälkeen siellä oli muutamia vanhempia kurssilaisia, jotka ottivat minut hoiviinsa ja rupesivat kertomaan, miten siellä eletään: milloin syödään, missä nukutaan ja mitä tehdään. Vanhempi kurssi piti kyllä hyvää huolta.”
Aarnio sanoo, ettei hän muista yksityiskohtia ensimmäisestä aamusta.
”Siinä vain lähdin joukon mukana juoksemaan aamupalalle.”
Kurssin aloittaneessa ensimmäisessä testissä oli mukana vielä 122 miestä. Kurssin päättyessä heistä oli jäljellä vain 24. Sealit puhuvat ”no bell -kurssista”, jolta kaikki pääsisivät läpi. Aarnio ei ole kuullut, että sellaista olisi vielä ollut.
Kaikki Navy Seal -kurssilaiset ovat vapaaehtoisia. Katumapäälle tulijoita varten koulutuskeskuksen seinällä oli laivakello.
”Sieltä sai poistua milloin halusi. Kolme kertaa kun kävi soittamassa laivakelloa ja laski kypärän siihen viereen, niin sitten sai poistua kurssilta varusvaraston kautta.”
Väkeä poistui kurssilta eri syistä. Tapaturmia sattui, ja osa ei läpäissyt fyysisiä testejä. Erityisesti kylmyys kävi monien luonnolle. Vaikka oltiin lämpimässä Kaliforniassa, niin Humboldtin merivirta tuo rannikolle kylmää merivettä.
”Siellä oltiin hyvin paljon vedessä ja alussa ilman märkäpukua. Vesi oli harvoin yli 18-asteista, ehkä joskus kesällä parhaimmillaan”, Aarnio kuvaa.
”Minulla oli se etu, että olin jo Suomessa tottunut kylmiin vesiin. Minulla ei ollut ongelmia, mutta monilla oli. Kun aurinko laski ja yöt oltiin meressä, niin silloin mentiin soittamaan laivakelloa.”
Navy Sealit tekevät siirtymiset pimeässä. Tärkeää oli oppia, miten suunnistetaan pimeässä vedessä. Aarnion mukaan hänelle ei tullut missään vaiheessa oloa, että nyt pitäisi soittaa laivakelloa.
”Muutamat kouluttajat kohtelivat kurssin ainoaa ulkomaalaista sen verran kaltoin, että päätin jossain vaiheessa, etten anna heille sitä tyydytystä, että he saisivat minut pois kurssilta. Siinä heräsi suomalainen sisu.” Aarnio ei osaa sanoa, miksi hän joutui muutamien kouluttajien silmätikuksi. ”Ehkä he eivät halunneet, että ulkomaalainen pärjää amerikkalaisella kurssilla.”
Kurssilaiset olivat kirjavaa väkeä. Sotilasarvoltaan heitä oli aliupseereista upseereihin. Osa oli ollut sotilaana jo pitkään, osa oli käynyt vain alokaskoulutuksen. Joillakin oli valmiina myös siviilikoulutus, ja joukossa oli lääkärikin. Suomalaisesta oltiin kiinnostuneita ja Suomesta kyseltiin paljon.
”He myös kannustivat, koska tiesivät, että olin yksin ulkomaalaisena, ja pitivät minusta hyvää huolta.” Kaikki kurssilaiset eivät ole enää hengissä. Sotilastyö on vaatinut veronsa.
”Muutamia hautajaiskutsuja on tullut.”
Fyysisesti kaikkein kovimmalle Aarnio kertoo joutuneensa uintimatkoilla, jotka saattoivat olla yli kymmenen kilometrin mittaisia. Henkisesti kovimmalle otti kouluttajien alussa harrastama ”psykologinen painostus”.
”Alkuvaiheessa meitä kohdeltiin aika rajulla tavalla, mutta kun mentiin seuraaville jaksoille, niin kohtelu tuli asiallisemmaksi ja asiallisemmaksi. Lopussa kouluttajat olivat hyvin asiallisia.”
Kovin fyysinen rääkki ajoittui kahdelle ensimmäiselle kuukaudelle. Välillä meno oli kuin amerikkalaisista elokuvista tutuilla boot camp -leireillä, mutta Aarnio sanoo ymmärtävänsä kouluttajien simputuksen perusteet.
”Navy Seal -sotilaat joutuvat menemään aika koviin operaatioihin valmistumisen jälkeen.”
Tiukoissa paikoissa tarvitaan itsehillintää ja ajattelukykyä.
Navy Seal -koulutus oli jaksotettu neljään osaan.
Koulutuksen aloitti fyysinen jakso, joka sisälsi tiedustelua ja partiointia. Toiseen jaksoon kuului keskeisesti aseenkäsittely ja räjäytystoiminta. Kolmannella jaksolla annettiin vedenalaiseen sukellustoimintaan liittyvää koulutusta.
Kuusi kuukautta kestävän peruskoulutuksen lopussa kurssilaiset kävivät vielä kolme viikkoa kestävän laskuvarjohyppykurssin. Se oli viimeinen hetki, kun kurssi 146 oli vielä kokonaan yhdessä.
Sen jälkeen alkoi kuuden erilaisen jatkokurssin eriytyvä koulutus. Kurssilaiset saivat valita sen, mihin osallistuivat.
Aarnio osallistui myös jatkokursseille, mutta niistä hän on yhä vaitonainen.
”Niihin yksityiskohtiin en voi hirveästi mennä. Tein kurssilla tiettyjä sitoumuksia.”
Tämän jutun yhteydessä on HS:n toimituksen valitsemia kuvia Markus Aarnion omasta albumista. Vain muutama kuva oli sellainen, joita hän ei halunnut julkaistavaksi.
Selvin kielto tuli kuvaan, jossa Aarnio poseeraa automaattiase molemmissa käsissään. Syynä oli se, että hän ei halua antaa väärää vaikutelmaa.
”Psykologisissa testeissä pyritään karsimaan rambotyypit pois. Liian innokkaat tyypit voivat olla vaarallisia itselleen ja muille”, hän perustelee.
Aarnio ei kerro, millaista erikoiskalustoa Navy Seal -kurssilla käytettiin. Sen verran hän sanoo, että suurin ero suomalaisen ja amerikkalaisen koulutuksen välillä on juuri kalustossa. Yhdysvaltain laivastolla on erinomainen varustus.
”Ei se meillä Suomessakaan huono ole ja paranee koko ajan, mutta he harjoittelevat niin monella ase- ja kalustotyypillä, joita sitten käytetään operaation laadusta riippuen.”
Kaikki koulutus ei tapahtunut San Diegossa. Kurssilaisia lennätettiin helikoptereilla selviytymisleireille vuoristoon ja aavikolle, joissa muonavaroja täydennettiin metsästämällä. Aarnio sanoo, ettei hän vieläkään tiedä tarkkaan, missä kaikissa paikoissa silloin käytiin.
Navy Sealeista halutaan monipuolisia sotilaita, jotta heitä voidaan käyttää useaan erityyppiseen tehtävään.
”Meillä Suomessa on tietyt päätehtävät, joihin koulutetaan, mutta Seal-joukoissa saattaa joutua hyvin yllättäviin operaatioihin.”
Kurssilaiset saivat arvostetun Navy Seal -merkin rintaansa kuuden kuukauden peruskoulutuksen jälkeen. Aarnio kuvaa luovutustilaisuutta hienoksi ja tunteikkaaksi.
”Tuntui hyvältä, kun kouluttajat kävivät onnittelemassa, varsinkin ne, jotka olivat kohdelleet kaltoin.”
Tapoihin kuului, että jokainen merkin saanut kävi kilisyttämässä paikalle tuotua laivakelloa. Kurssilaisille annettiin diplomi ja kurssitodistus. Diplomiin on painettu nimi, kurssinumero, kurssiaika ja tieto, missä se on myönnetty.
Kurssitodistuksessa oli arvostelut. Kurssilaiset oli myös asetettu järjestykseen. Aarnio pärjäsi kurssillaan erinomaisesti mutta kieltää julkaisemasta omaa sijoitustaan.
Kurssidiplomi ei ole Aarniolla amerikkalaiseen tapaan seinällä vaan piirongin laatikossa. Kurssimerkki on sentään palveluspuvun rinnassa.
Kurssilaisille kehittyi tiivis yhteishenki. Yhteyttä on pidetty vuosienkin jälkeen. Aarnio on myös käynyt Sealien vuosikokoontumisissa, joita järjestetään joka heinäkuun kolmantena viikonloppuna Little Creekin sotilastukikohdassa Norfolkissa Yhdysvalloissa.
Kurssin jälkeen Aarnio palasi takaisin Merivoimien sukeltajakurssille.
Hän toimi sukeltajakurssin johtajana useita vuosia. Tänä aikana hiottiin ja tehtiin koulutussuunnitelmia suomalaisen taistelusukeltaja- ja erikoisjoukkokoulutuksen kehittämiseksi.
”Meillä ei ole mitään hävettävää suomalaisessa koulutuksessa. Fyysisesti ja henkisesti meidän kouluttamamme miehet pärjäisivät hyvin.”
Kun Aarniolta kysyy, mikä Navy Seal -koulutuksessa yllätti eniten, hän miettii pitkään.
”Ehkä se on se isänmaallisuus, joka joukossa vallitsee.”
Jarmo Huhtanen