Suomen erikoisjoukot pidetään piilossa julkisuudelta
Suomalaisten erikoisjoukkojen luominen on vienyt Puolustusvoimilta kymmenen vuotta
UTTI/UPINNIEMI. Puolustusvoimat on kymmenen viime vuoden aikana luonut kaksi matalalla profiililla toimivaa joukkoa, joiden merkitys kasvaa koko ajan.
Utin jääkärirykmentin erikoisjääkärikomppania ja Rannikkoprikaatin erikoistoimintaosasto eivät juuri julkisuudessa näy, vaikka ne ovat Puolustusvoimien nopeimmin käytettäviä korkean valmiuden joukkoja.
Pitkälle koulutettujen erikoisjoukkojen tärkeys nousi pintaan Ukrainan sodan sytyttyä, kun Venäjä käytti erikoisjoukkojaan Krimillä niin sanotussa hybridisodassa.
Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg muistutti viime syksynä maapuolustuskursseilla, että perinteisen asevoiman osalta sodankäynnin painopiste on nykyään tiedustelussa sekä erikoisjoukkojen, ilma-aseen ja kaukovaikutteisen tulen käytössä.
”Ilman korkean valmiuden suorituskykyä puolustaja joutuu heti altavastaajaksi”, Lindberg korosti.
Puolustusvoimat alkoi rakentaa erikoisjääkärikomppaniaa ja erikoistoimintaosastoa ammattimaisesti toimiviksi joukoiksi vuosina 2004–2005.
”Vie kymmenen vuotta, ennen kuin erikoisjoukon mies on valmis”, muistuttaa Rannikkoprikaatin komentaja, kommodori Raimo Pyysalo.
Erikoisjoukkojen sotilaista on niukasti julkista tietoa. Se tiedetään, että he ovat poikkeuksellisen pitkälle koulutettuja.
”Koulutukseen kuuluu kurssi toisensa perään”, Pyysalo kuvaa.
Erikoisjääkärikomppanian ja erikoistoimintaosaston sotilaat käyvät läpi saman peruskoulutuksen Puolustusvoimien erikoisjoukkokurssilla. Erona on se, että jatkokoulutuksessa Utissa painotetaan helikopteri- ja laskuvarjotoimintaa, kun taas Upinniemessä keskitytään sukeltamiseen ja merelliseen ympäristöön.
Puolustusvoimissa korkea valmius on liitetty perinteisesti ammattilaisten miehittämiin Ilma- ja Merivoimiin. Maavoimat on taas Suomessa pitkälti koulutusorganisaatio. Käytännössä paras maavoimallinen valmius on erikoisjääkärikomppanialla ja Merivoimien alaisella erikoistoimintaosastolla.
”Toimintaympäristömme on muuttunut ihan viime aikoina. Kyllä tämä joukko on valmiudellisesti kärjessä. Olemme Maavoimien johdolla hioneet vielä pieniä yksityiskohtia”, sanoo Utin jääkärirykmentin komentaja Petri Mattila.
Merivoimien erikoistoimintaosasto toimii Upinniemessä. Taistelusukeltajat eivät kerro nimiään. Kuvan ase on vaimentajalla varustettu Heckler & Koch MP5-konepistooli. Kuva: Leif Rosas.
Merivoimien erikoistoimintaosasto toimii Upinniemessä. Taistelusukeltajat eivät kerro nimiään. Kuvan ase on vaimentajalla varustettu Heckler & Koch MP5-konepistooli.
Erikoisjoukot eivät paljasta valmiuteen ja vahvuuteensa liittyviä yksityiskohtia. Myöskään joukoille räätälöityä erikoismateriaalia ei esitellä julkisesti.
Erikoisjääkärikomppanian ”erkkarit” ja erikoistoimintaosaston ”etolaiset” palvelevat aliupseerin viroissa erikoisjääkärin ja taistelusukeltajan tehtävissä. Heidän nimiään ei kerrota, eikä kasvoja saa kuvata.
Suomen erikoisjoukoilla ei ole puolustushaaraesikuntiin verrattavaa omaa esikuntaa, kuten esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Erikoisjääkäreiden ja erikoistoimintaosaston toimintaa ohjataan Maavoimien ja Merivoimien esikunnista.
”Tämä toimii näinkin. Meidän pitää kuitenkin seuraavan viiden vuoden aikana pohtia, saataisiinko omasta esikunnasta jotain hyötyä”, eversti Mattila sanoo.
Suomalainen erikoisjoukkojen sotilas on tuttu näky kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä. Käytännössä lähes kaikki ovat keränneet kokemusta useaan otteeseen Afganistanissa, jossa he ovat kouluttaneet turvallisuusviranomaisia esimerkiksi lääkintätaidossa, ampumisessa ja operaatiosuunnittelussa.
Eversti Mattila sanoo, ettei suomalaisia erikoisjoukkoja ole käytetty taistelu- tai tiedustelutehtävissä.
”Meille on muutaman kerran tullut tilanteita, joissa on avattu tuli sitä joukkoa kohtaan, jota olemme kouluttaneet. Kun vastapuoli on avannut tulen, me olemme myös avanneet tulen itsepuolustukseksi.”
Mattilan mukaan suomalaiset erikoisjoukot eivät merkittävästi poikkea esimerkiksi ruotsalaisista. Yksi poikkeus kuitenkin on.
”Ruotsin ja monen muun maan erikoisjoukoilla on tehtävänä valmistautua pelastamaan kansalaisia ulkomailta. Meillä ei sitä tehtävää ole, ja tilanne on kaiken kaikkiaan Suomessa vähän epäselvä. Jos kysymme, kuka on siihen oikeasti valmistautunut, niin meiltä ei ehkä löydy sellaista”, Mattila sanoo.
”En sano, että pelastamisen pitäisi olla erikoisjoukkojen tehtävä, mutta jollekin viranomaiselle pitäisi luoda kyky, lait ja asetukset, että se on tarvittaessa mahdollista. Sellainen väline pitäisi löytyä ulkoministeriön työkalupakista.”
Suomalaiset erikoisjoukot käyvät säännöllisesti koulutuksessa ulkomailla. Lisäkoulutusta hankitaan muun muassa Ruotsista, Saksasta ja Yhdysvalloista. Oppia on haettu myös Naton Belgiassa sijaitsevasta erikoisjoukkojen koulutuskeskuksesta (Nato Special Operations Headquarters, NSHQ).
”Olemme osa Puolustusvoimien erikoisjoukkojen kurssijärjestelmää”, sanoo Rannikkoprikaatin meritiedustelupataljoonan komentaja Misa Kangaste.
”Siinä on valtava mahdollisuuksien kirjo. En mielelläni mene yksityiskohtiin.”
Jarmo Huhtanen